Yläinen-Toriseva sopii myös nuorisolle ja siellä on hyvä sekä helppo harjoitella kalastuksen niksejä, kunhan muistaa, että rannoilla ja kallioilla liikkuessaan tulee olla varovainen – järvi on syvä ja rannat paikoin jyrkkiä. Järven eteläpäässä on kalastajille laavu nuotiosijoineen, jonne paistaa hyvin iltapäivän aurinko. Yläisellä-Torisevalla saa myös virvelöidä ja erityisesti alkukesä on virvelikalastukseen hyvää aikaa. Järvellä ovat kuitenkin mato-onki, syöttitahnat ja virvelin perään liitetty heittokoho ”ootto-onki” kiellettyjä – myös kohossa roikkuvat perhot. Vain ns. perusuistimet ovat sallittuja. Torisevalla käytettyjä vieheitä, joilla on todistetusti saatu järven kirjolohia. Kuvan ulkopuolelta voisi vielä mainita painopäiset liitsit, joilla eräät ovat saaneet useampiakin kaloja. Torisevan yleisin saaliskala on noin kilon painoinen kirjolohi. Kirjolohet ovat mieltyneet erityisesti hyönteisravintoon, joten perhokalusto on etenkin loppukaudesta järvelle hyvä valinta. Kalat kiertävät usein lähellä rantoja napsimassa puista tai rannalta veteen ajautuneita ötököitä ja siinä paikassa varovainen perhokalastaja saattaa noukkia lähes varpaistaan kalan. Pohjoispään parkkipaikan kohdalla on laavu ja tulisija, joka on tarkoitettu kalastajien käyttöön – ei yleiseen ”makkaranpaistoon”. Järven muutamat heittolaiturit eivät ole mitenkään tukevia. Varoen niistä voi kuitenkin heitellä ja muuten ne sijoitettu hyville kalastuskohtiin. Kuvassa vastarannalta erottuu kallioiden keskellä oleva ”hylly”, jonne pääsee laskeutumaan jyrkänteeltä. Laskeutumismaasto ei ole helppo, joten kömpelöiden tai lasten ei sinne menoa kannata edes harkita. Torisevan vesi näyttää pikimustalta, mutta syvyys harhauttaa. Ankarasti taisteleva kirjolohi näkyy hyvin veteen ja kalastajan on helppo seurata kalan temppuja. Järven keskellä tien puolella on heittolaituri ja sen takana pusikossa punaiseksi maalattu kuivakäymälä. Yläisellä-Torisevalla toimineita perhoja potretissa malliksi järvelle aikoville.