Herraskosken niskalla on kahlaaminen kielletty syysrauhoituksesta aina toukokuun loppuun. Oikeanpuoleinen ranta on käytettävissä niskalla olevaan rajaan (aitaan) saakka. Niska on alkukeväästä kosken varminta ottipaikkaa. Oikealle jäävä pieni lahdeke kannattaa myös huomioida erityisesti toukokuulla. Niska-alue kuvattuna korkean veden aikaan vastarannan yksityisalueelta. Kuvassa erottuu Herraskosken kalastajien vuokramökki. Mökin pihaan pääsee autolla ja siellä on myös laavu, tulipaikka sekä kuivakäymälä. Herrasella on etelärannan siltapilarissa mitta-asteikko, joka asennettiin koskikunnostuksen yhteydessä. Silloin vesi oli todella alhaalla ja mittarin pää taisi olla lähes nollassa. Tulvavedellä luku on toistaiseksi pysynyt 60-80 sentissä, mutta muinoin vesi on ollut korkeammallakin. Asteikkoa seuraamalla oppii pian huomaamaan omaan kalastukseen sopivat ”hyvät vedenkorkeudet Herraskoski sopii myös nuorisolle, sillä koski on helppo kalastaa niin virvelillä kuin perholla. Perinnekylässä on Nuorisokeskus Marttinen, jonka 6-9 lk. koululaisten leirikouluohjelmiin kuuluu koskenlasku. Kosken vesi ei ole kristallinkirkasta vaan humuksen värjäämää, mutta puhdasta. Suomenselän soistuneilta ylängöiltä alkuunsa saavat vesistöt ovat kaikki enemmän tai vähemmän tummia – Herraskosken veden tummuus on sieltä keskivaiheilta. Ari-Heikki Rintaniemen ottiperhoja Herraskoskelle: "Vesiperhoset ovat kesäisenä jäljittelykohteena minulle se merkittävin. Oliivinsävyinen Untuvalarva tai vastaava on hyvä koskimonttujen larvastamisessa. Pupavaiheen jäljittelyssä yksinkertainen kuulapäinen versio on hyvä alaperhona ja sivuperukkeessa heiluu usein Paasivirta-muunnos. Aikuisten vesiperhosten jäljittelyyn käytän useimmiten Klinkhämmerin muunnosta. Pikkukalajäljitelmistä muunnos Supertinselistä on vallan hyvä ja niille vaikeille kaloille harmaansävyinen Mutu-streamer usein se paras valinta." Kuivimpaan aikaan koski voi mennä surkeaan kuntoon, mutta aina sieltä on löytynyt ongittavia kaloja. Onneksi kuvan kaltainen kuivuus ei iske joka vuosi. Hämärän laskeutuessa herää Herraskosken taimenet ruokailemaan. Taitavan perhokalastajan vapa taipuu suurella todennäköisyydellä. Kosken niskalta ja alta voi myös saada säyneitä, jotka parhaimmillaan saattavat painaa 1-2 kiloa. Malliksi toimivaksi todettujen uistinten väriskaalaa. Vesi on humuksen värjäämää, joten pieni punerrus tai kuparinhohto ei ole pahasta. Kylmälle kelille sininen on ollut aina hyvä. Ja kannattaa muistaa, että vain yksi yksihaarainen koukku saa olla vieheessä.